timouotila

Vielä kerran pölkkypäiset ”pääministerivaalit”

Neljä vuotta sitten meillä oli eduskuntavaalit. Silloin käytiin ”pääministerivaalit” niin kuin nytkin. Suomessa ei ole opittu maailman demokratioiden sivistynyttä blokkivaalikulttuuria. Toivoin hartaasti jo v. 2011, että suomalaiset olisivat omaksuneet varsinaisen parlamentarismin perusasiat. Mutta ei, jouduimme kärsimään neljä vuotta ”sekametelisoppahallitusta”.

   Tästä kurimuksesta pääsisimme, jos tapahtuu sellainen ihme, että pari suurehkoa puoluetta muodostaa ennen lopullista äänestystä julkisesti hallituskoalition. Jonkinlaisena takaporttina olisi ”kassakaappisopimus” hallitusyhteistyöstä. Se ei kyllä palvelisi äänestäjien kuluttajansuojaa. 

   On siis käynyt ilmi, että Suomessa ei ole vieläkään opittu mitään. Karmea totuus siis on, että meillä käydään taas ”pääministerivaaleja”. Sivistyneisiin blokkivaaleihin päästään aikaisintaan v. 2019. Alexander Stubb on Hufvudstadsbladetin etusivun haastattelussa 10.4. luvannut niin – jos sillä on nyt mitään merkitystä. Joka tapauksessa jutussa kerrotaan, että ruotsalaismalliset blokkivaalit käyvät Stubbille. Pääministeri on siis järkiintymässä. Toivottavasti muut tulevat perässä.

 

Neljässä vuodessa optimismista synkkään pessimismiin

Neljä vuotta sitten uskottiin, että Wall Streetin banksterien lurjusteluista 2007 alkanut talouskaaos ja lama olisivat vähitellen väistymässä. Mutta nyt harva näkee enää valoa tunnelin päässä.  

   Puolueiden voimasuhteetkin ovat muuttuneet ratkaisevasti. Neljä vuotta sitten Keskusta koki rökäletappion ja jäi oppositioon. Nyt sitten Keskusta johtaa vakuuttavasti vaaligallupeja ja Juha Sipilä näitä ”pääministerivaaleja”. Maan tuleva sosiaali- ja talouspolitiikka ratkaistaan sillä perusteella, mikä puolue saa ”hopeasijan” vaaleissa. Sivistynyt blokkivaalikulttuuri on yhä jossakin kaukana horisontissa.

   Maailma on sekin muuttunut perusteellisesti. Neljä vuotta sitten elettiin lupaavaa arabikevättä. Näytti siltä, että islamilaisissa maissa siirryttäisiin demokratian aikakauteen. Nyt on pakko myöntää, että pimeä yksinvalta on palannut moniin maihin entistä synkempänä. Lisäksi ääri-islamistit käyvät raakaa sotaa kaikkea länsimaalaisuutta vastaan.

   Neljä vuotta sitten Suomen itärajan takana oli ystävällinen naapuri, josta vedettiin kaasuputkea ja jonne suomalaiset suurfirmat tekivät miljardisijoituksia. Nyt kadutaan noita kauppoja, koska EU:n ja Venäjän suhteet ovat aallonpohjassa Ukrainan kriisin ja kauppapakotteiden seurauksena.

   Neljä vuotta sitten Suomen idänsuhteet olivat niin auvoiset, että Nato tuntui aivan tarpeettomalta järjestöltä. Nyt tilanne on niin kireä, että Suomen Nato-jäsenyydestä keskusteleminenkin tuntuu liian vaaralliselta täällä karhun naapurissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Blokkipolitiikassa on tausta-ajatuksena politiikan yksiulotteisuus, esimerkiksi niin, että ainoa varioiva parametri olisi talouspolitiikan sijoittuminen oikeisto-vasemmistoakselille. Joillekin tämäkin on liikaa ja halutaan mieluummin totalitarismiin kallellaan olevaa nollaulotteisuutta, jossa hallitus ja eduskunta toimisivat pelkkänä virkamiesvalmistelun kumileimasimena.

Todellisuus suhteelliseen vaalitapaan perustuvissa parlamentaarisissa demokratioissa on se, että politiikka on moniulotteista ja yhdelle jos useammallekin puolueelle tulee oman kannatuksen turvaamiseksi mieleen ajaa läpi vähemmistönäkemystä vaa'ankieliasemia hyödyttäen.

Esimerkiksi Suomen eduskunnassa on tyypillisesti enemmän oikeistolaisia kuin vasemmistolaisia ja samoin enemmän euromyönteisiä kuin eurokriittisiä. Jos kuitenkin otetaan leikkaus näistä joukoista, havaitaan, että euromyönteiset oikeistolaiset ovatkin sellaisenaan vähemmistö, jonka on pakko pyytää apua joko eurokriittisiltä tai vasemmistolta. Käytännössä joutuvat pyytämään apua vasemmistolta, koska länsiliittoutumisasiat vaativat yli hallituskausien meneviä pitkäjänteisiä linjauksia ja muiden maiden mielipiteiden huomiointia ja siksi niillä ei uskalleta pelata päivänpoliittisia pelejä siinä määrin, että oikeasti riskeerattaisiin "vääränlaisten" päätösten tuleminen ulos eduskunnasta.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Mikko Nummelin, #1.
Kyllähän oikeisto-vasemmisto-akseli on kaikista puolueita erottavista jakolinjoista ratkaisevin. Puolueet voidaan jakaa helposti niihin, jotka ajavat talouseliitin asiaa, ja niihin, jotka ajavat "meidän tavallisten kansalaisten" etua. Kannattaa vain miettiä, mille puolueille ökyrikkaat jakavat vaalirahoja.

Näin ajatellen suurin osa puolueista ajaa ennen kaikkea "meidän vähemmän rikkaiden" asiaa, jos ne nimittäin ottavat huomioon äänestäjäkuntansa edut. Vaaliblokit pitäisi muodostaa tältä pohjalta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Olisi Uotilalla eri ääni kellossa, jos Rinteestä tulisi seuraava pääministeri!

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Pertti Väänänen, #3.
Olet aivan ilmeisesti ymmärtänyt kirjoitukseni väärin. En suinkaan nimitä Juha Sipilää pölkkypääksi vaan sanon pölkkypäiseksi tätä "pääministerivaalijärjestelmää", joka antaa hallituksen muodostajan tehtävät ilman muuta suurimman puolueen puheenjohtajalle.

Minusta Sipilä olisi paljon parempi pääministeri kuin Antti Rinne. Sipilän olisi vain neuvoteltava hallitusblokki, jota hän tulee vetämään. Se olisi ilmoitettava kansalle ennen vaaleja. Toivottavasti se olisi blokki, joka ajaa "meidän vähemmän rikkaiden" asiaa. Se olisi kansanvaltaa myös hallituksen muodostamisen osalta.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Sipilä on puheenjohtajan suuren vastuun vuoksi varovainen, mutta muiden Keskustapuolueen kärkipoliitikkojen suusta on kuultu myönteisiä kannanottoja punamullalle jo hyvissä ajoin ennen vaaleja, eli siinä mielessä artikkelin kirjoittajan toive saattaa toteutua. Punamultahallituksen politiikastakin on helppo etukäteen arvata suurempi valtion infrahankkeiden painottuminen maakuntiin ja Rinteen persoonan vuoksi se, että ammattiyhdistysliikettä ei sorsita. Veroja ja valtion menoja koskevat linjaukset ovat täysin auki ja odottavat ratkaisuaan hallitusneuvotteluissa.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #5

Mikko Nummelin, #5.
Sipilä on ilmeisesti varovainen taktisista syistä, jotta Keskusta voisi imeä kannatusta joka suunnalta. Näyttää kuitenkin siis siltä, että Keskustassa on enemmän vetoa "punamultaan" kuin porvariblokkiin. Mahdollisesti asiasta on jo tehty "kassakaappisopimus", joka avataan vaalien jälkeen? Mutta päteekö sopimus, jos Kokoomus valtaa selkeästi "hopeasijan"?

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #6

Riippuu paljolti siitä, millaisilla lukemilla suurimmat puolueet lopputuloksissa ovat. Muille suurille puolueille kuin Perussuomalaisille on erityisen houkuttelevaa koota kaksi suurta puoluetta ja RKP hallituksen ytimeksi, jos tällä tavalla saa yli 100 paikan pohjan. Keskusta valitsee ilman muuta mieluummin hallituksen ilman vihervasemmiston vaa'ankieliasemaa kuin sen kanssa, jos tällaista valinnanvaraa on. Nämä spekuloinnit riippuvat paljon myös siitä olettamastani, että juhlapuheista huolimatta Perussuomalaiset on jatkossakin vaalituloksesta riippumatta hallituskelvoton puolue.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #7

Mikko Nummelin, #7.
Kun kerran ei ole taaskaan viisastuttu sen vertaa, että olisi siirrytty länsimaisten demokratioiden sivistyneeseen blokkivaalikäytäntöön, joudutaan spekuloimaan loppuun saakka hallituksen kokoonpanosta.

Oikeissa blokkivaaleissa 25 prosentin kannatus ei millään muotoa varmista pääministerin paikkaa. Mutta meidän pölkkypäisessä järjestelmästämme on toisin.

Nyt joudutaan pohtimaan vain sitä, mikä puolue saa hopeasijan. Tuo puolue voi sitten määritellä Keskusta-johtoisen hallituksen sosiaali- ja talouspolitiikan. Voiko olla enää typerämpää ns. poliittista "kulttuuria"?

Ei ihme, että äänestäjät ovat ymmällä, kun he eivät lainkaan tiedä, millaisen hallituksen taakse heidän äänensä menee. Monet ajattelevat, että he voivat vaikuttaa tulevan politiikan suuntaan täsmälleen yhtä paljon eli tarkemmin sanottuna yhtä vähän, jos jättävät äänestämättä.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #8

Ei meidänkään systeemissä 25 prosenttia varmista pääministerin paikkaa, jos suurin puolue ei suostu venymään hallituskumppaneidensa politiikan suuntaan riittävästi, jotta parlamentaarisen demokratian tärkein edellytys eli eduskunnan luottamus hallitukseen täyttyisi. On myös huomattava, että puolueiden tosiasialliset valtasuhteet eivät eduskunnassa jakaannu paikkamäärien mukaan, vaan ideaalitilanteessa puolueiden koalitiopeliteoreettisen Shapleyn arvon mukaan.

Toimituksen poiminnat