timouotila

"Pääministerivaali" on humpuukia ja muka-demokratiaa

Suomi on kaukana sivistysvaltioiden demokratiasta, jos neljän keskisuuren puolueen puheenjohtajien kesken käydään vaalikilpailua pääministerin pallista. Noista neljästä jokainen saa noin 20 prosenttia äänistä. Olisiko tosiaan pääministerin paikka annettava sille, joka saa noin viidenneksen annetuista äänistä? Hänellä on sitten vapaat kädet valita hallituskoalitio ympärilleen. Tuntuu tönköltä.

   Tällainen järjestelmä, jossa puolueet menevät vaaleihin ”sammutetuin lyhdyin”, on arpajaispeliä. Kyllähän äänestäjien pitäisi voida tietää, millaisen hallitusvaihtoehdon hyväksi hänen äänensä menee. Toisin sanoen puolueiden olisi jo ennen vaaleja ryhmityttävä hallituskoalitioiksi.

  Ruotsissa voi vaaleissa valita sosialidemokraattien ja porvarien välillä. Britanniassa valittavissa ovat työväenpuolue ja konservatiivit. Oikeissa demokratioissa on valittavana selviä puoluekoalitioita.

   Suomessa sen sijaan puolueet ovat pelkkää mössöä. Viime vuosien kokemuksen perusteella voidaan sanoa, että mikä tahansa puolue voi istua minkä tahansa toisen puolueen kanssa ”sateenkaarihallituksessa”.

   Tällainen tilanne taitaa olla peräti tsaristista perintöä. Meillä on istunut vuoteen 2000 saakka melkein kaikkivaltias presidentti, jolla on ollut keisarilliset valtuudet käydä myös eduskunnan päällepäsmäriksi. Muistamme hyvin, miten Kekkonen hajotti eduskunnan milloin mistäkin syystä ja erotti ja nimitti ministereitä mielihalujensa mukaan.

   Muistamme myös, miten keskusta, kokoomus ja Rkp tekivät ennen vuoden 1987 vaaleja salaisen ”kassakaappisopimuksen” yhteisen hallituksen muodostamiseksi Paavo Väyrysen (kesk) johdolla. Tapahtumaa pidettiin tuolloin hirveänä majesteettirikoksena. Ajateltiin, että presidentti Koivisto teki oikein haukkuessaan Väyrysen ja kumppanit ja valittuaan pääministeriksi Harri Holkerin (kok) ja määrättyään demarit hallitukseen ja keskustan rangaistukseksi oppositioon.

   Nykyään tuollaista presidentin vallankäyttöä pidettäisiin aivan sopimattomana. Väyrysen ja kumppaneiden kassakaappisopimus oli itse asiassa hallituskoalitio, jollaiset kuuluvat normaaliin elämään monipuoluevaltioissa. Tuo koalitio olisi vain pitänyt kertoa äänestäjille etukäteen. Mutta tuolloisessa järjestelmässä se ei käynyt laatuun, koska se tarkoitti astumista satraappi-presidentin varpaille.

   Meille on kuitenkin jäänyt näihin saakka alitajuntaan tuo vanha tsaari-presidentin valta, vaikka presidentin valtaoikeuksia supistettiin vuosituhannen vaihteessa juuri tältä osin. Siitä huolimatta meillä ei ole vieläkään rakenneltu vaalien edellä puolueiden hallituskoalitioita, vaikka meidän puoluejärjestelmämme on harvinaisen sekava ja hajanainen. Puolueiden hallituskoalitiot tekisivät vaaleista tolkullisia tilanteita äänestäjän kannalta.

   Nyt meillä on julistettu vain ”pääministerivaalit”. Jos joku neljän keskisuuren puolueen johtaja saa taakseen muutamankin äänen enemmän kuin joku toinen, hänestä tehdään pääministeri, vaikka hallituskoalitioista ei ole minkäänlaista aavistusta.

   Tärkeintähän olisi äänestää puolueiden hallituskoalitioista ja niiden ohjelmasta. Jos joku koalitio saa taakseen yli puolet kansanedustajista, sen varaan rakennetaan uusi hallitus.

   Ei muuten olisi vieläkään liian myöhäistä kertoa äänestäjille, mitkä puolueet ovat valmiita samaan hallituskoalitioon. Ilman tällaista ilmoitusta äänestäjät ovat tuuliajolla. Pitäisi olla omat koalitiot ainakin rikkaille ja vähemmän rikkaille kansalaisille. Muutenhan tämä ”pääministerivaali” on pelkkää hämäystä.

 

POST SCRIPTUM NELJÄN VUODEN JÄLKEEN

Tuntuiko tutulta? Fiksuimmat huomasivat varmaan, että tämä teksti on julkaistu näillä palstoilla jo aikaisemmin. Tarkemmin sanottuna se oli 8.4.2011 eli ennen viime eduskuntavaaleja:

http://timouotila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/68728-paaministerivaali-on-humpuukia-ja-muka-demokratiaa  

   En olisi kuvitellut, että joutuisin julkaisemaan saman kirjoituksen uudelleen neljän vuoden kuluttua. Suomen poliittinen eliitti ei kuitenkaan ole oppinut mitään neljässä vuodessa. Neljä pääministerin paikasta kamppailevaa puoluetta ovat gallupeissa tällä kertaa päinvastaisessa järjestyksessä. Siinäkään ei ole mitään ihmettelemistä, sillä kaksi näistä puolueista on istunut hallituksessa panemassa maan asioita yhä pahemmin sekaisin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Ero neljän vuoden takaiseen on siinä, että nyt voisi nimittää hyvällä omallatunnolla Carl Haglundin pääministeriksi. Sellaistahan ei tietysti tapahdu, koska puoluejohtajien saappaat kasvavat puolueen koon mukana riippumatta siitä millainen henkilö niissä saappaissa sattuu olemaan.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Tuure Piittinen, #1.
Voisiko nyt tosiaan nimittää Carl Haglundin pääministeriksi?
Se ettei sellaista tapahdu, johtuu tietenkin siitä, että Suomen poliittinen "kulttuuri" ei ole muuttunut ainakaan parempaan suuntaan.

Haglundin olisi pitänyt muodostaa ennen vaaleja ympärilleen hallituskoalitio eli blokki, joka saisi sitten vaaleissa enemmän kannatusta kuin mikään toinen blokki. Silloin Haglundista voisi tulla pääministeri.

Pienenkin puolueen edustajasta voi tulla pääministeri, jos hänen blokkinsa saa riittävästi kannatusta ja jos tuo pienen puolueen edustaja saa vahvan kannatuksen blokkinsa sisällä.

Pekka Pylkkönen

Suurempi jakolinja taitaa mennä työssäkäyvien ja toimettomien välillä. Harvassa ovat ne duunarin puolustajat kun yksikään edustajaehdokas ei juuri muusta puhu kuin että miten toimettomuudesta tehdään entistäkin miellyttävämpää.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Pekka Pylkkönen, #3.
Olet täsmälleen oikeassa. Kannustinloukkuja on purettava. Työn on kannatettava joka tilanteessa. Mutta hyvinvointipalvelut on varattava jokaiselle.

Suurin jakolinja menee talouseliitin ja "meidän vähemmän varakkaiden" välillä. On ryöpeää, että keskituloiset maksavat korkeimpia veroprosentteja.

Veroparatiisikikkailu on saatava kuriin.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Pekka Pylkkönen, #3.
Olet täsmälleen oikeassa. Kannustinloukkuja on purettava. Työn on kannatettava joka tilanteessa. Mutta hyvinvointipalvelut on varattava jokaiselle.

Suurin jakolinja menee talouseliitin ja "meidän vähemmän varakkaiden" välillä. On ryöpeää, että keskituloiset maksavat korkeimpia veroprosentteja.

Veroparatiisikikkailu on saatava kuriin.

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala

Timo,

Ruotsissa hallitus-vaalit kahden blokin välillä ovat ollutta ja mennyttä.

Jo 2010 vaaleissa kolmantena blokkina parlamenttiin nousi Ruotsidemokraatit 20 paikallaan. 2014 vaaleissa puolue sai 49 paikkaa, ja jako kahteen blokkiin mureni auttamatta. Kumpikaan ei nyt voi automaattisesti saada enemmistöä.

Nykyisellä sosialidemokraattien ja vihreiden vähemmistöhallituksella on 349 paikan parlamentissa vain 138 edustajaa. Puna-vihreään blokkiin "kuuluva" vasemmistoliitto ei ole "oman" blokkinsa hallituksessa. Joten se siitäkin blokista.

Meillä blokki-vaalit estää ja kieltää perustuslain 29. pykälä; kansanedustajan riippumattomuus. Kansanedustajan ja eduskunnan pään yli ei mitään sitoumuksia voida tehdä. Pitäisi ensin muuttaa perustuslakia.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Heikki Santala, #6.
On merkillinen väärinkäsitys luulla, että blokkivaalit edellyttäisivät joitakin lakien tai jopa perustuslain muutoksia. Kysymys on vain siitä, että puoluejohtajat kertovat ennen vaaleja - siis nimenomaan ennen vaaleja - suhteellisen pitävästi, minkä puolueiden kanssa ne ovat valmiita menemään hallitukseen. Tuollaista tietoa edellyttäisi jo äänestäjien kuluttajansuoja.

Hätätilassa blokit voidaan muodostaa myös vaalien jälkeen. Mutta silloin sivuutetaan äänestäjien tiedonsaantioikeus. Tuollainenkin "blokkivaali" olisi parempi kuin nykykäytäntö.

Yhteiseen hallitukseen tarvitaan puolueiden kesken jonkinlaista "ideologista liimaa". Tuollaisen "liiman" puuttumisesta on karmeana esimerkkinä Kataisen-Stubbin "sekametelisoppahallitus".

Blokkivaalit eivät siis edellytä edes puolueiden keskeisiä vaaliliittoja, joiden solmiminen on laillista.

Usein blokkivaalit sekoitetaan myös Ruotsin listavaaleihin. Niillä ei ole mitään tekemistä blokkivaalien kanssa. Minä en kannata listavaaleja, blokkivaaleja kyllä.

Ruotsissa ei suinkaan ole hylätty blokkivaalikäytäntöä, vaan siitä pidetään kiinni siitäkin huolimatta, että kumpikaan blokki ei halua ottaa piiriinsä Sverigedemokraatteja. Britanniassa on gallupeissa todettu, että murskaava enemmistö kansasta kannattaa blokkihallituksia, joiden toimijoiden välillä on "ideologista liimaa".

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala

Timo,
puhun vain mitä laki sanoo. Ja siinä tukeudun myös lain esitöihin, perustuslakivaliokunnan mietintöihin, valtiosääntöasiantuntijoiden selvityksiin ja muihin taustatietoihin; en minkään suunnan mieltymyksiin. En myöskään luule mitään. Niin uhkarohkea en ole.

Valtioneuvoston muodostaminen eduskunnan toimin on säädetty perustuslain 61 pykälässä. Sen mukaisesti hallitus muodostetaan vasta vaalien jälkeen. Hallitusta ei muodosteta ulkoparlamentaarisilla tempuilla.

Mitään kansanedustajan sitouttamista johonkin hallituskokoonpanoon laki ei salli. Kansanedustaja on sitä vastaan suojattu perustuslain 29. pykälällä (Kansanedustajan riippumattomuus); sen perusteluista:

"Säännös sisältää niin sanotun imperatiivisen mandaatin kiellon eli sen, että edustaja ei ole oikeudellisesti velvollinen noudattamaan esimerkiksi valitsijoidensa tai muiden taustaryhmiensä toimintaohjeita."

Lapin yliopiston valtiosääntöoikeuden edesmennyt professori Ilkka Saraviita toteaa samoin; "ettei kansanedustaja voi oikeudellisesti pätevällä tavalla sitoutua noudattamaan, valitsijansa, taustaryhmiensä, vaalipiirinsä, puolueensa, kampanjarahoittajansa tai eduskuntaryhmän päätöksiä, eivätkä nämä voi tällaisia päätöksiä myöskään sitovasti tehdä."

Siinä se on sanottu kaiken kattavasti.

Hallituksen muodostamiseen ei pidä sotkea vaalilupauksia; niillä ei ole juridista sitovuutta.

Kun pahasti näyttää, ettemme puhu samasta asiasta, niin en lähde tässä enempää käräjiä käymään.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Heikki Santala, #8.
Hallitus muodostetaan tietenkin vasta vaalien jälkeen. Jos puolueet sopivat etukäteen mahdollisesta hallitusyhteistyöstä vaalien jälkeen, kysymyksessä ei ole mikään "ulkoparlamentaarinen temppu". Kysymys on vaalikampanjasta, jonka aikana vaalitenteissä ja muualla pyritään selvittämään äänestäjien päätöksenteon avustamiseksi, millaisiin hallituskoalitioihin puolueet ovat valmiita.

Varsinaisena "ulkoparlamentaarisena temppuna" voidaan pitää sitä, että puolueet eivät kerro valitsijoille etukäteen hallitussuunnitelmistaan. Kansalaiset joutuvat äänestämään sokkoina puolueita, jotka eivät kerro valitsijoille pelikorttejaan.

Perustuslain pykälä 29 antaa kansainedustajalle riippumattomuuden. Se tarkoittaa sitä, että puoluejohto ei voi pakottaa kansanedustajaa äänestämään ja toimimaan vastoin vakaumustaan ja omaa tahtoaan. Jos kansanedustaja ei noudata puolueryhmänsä ohjeita, hänet voidaan erottaa puolueryhmästä mutta ei eduskunnasta.

Tuollaiset edustajat voivat perustaa oman ryhmän tai jäädä ryhmien ulkopuolelle. Tällaisia tapauksia ei kuitenkaan ole käytännössä kovin monia. Yleensä kansanedustajat toimivat eduskuntaryhmänsä johdon toivomalla tavalla. Se tekee puolueiden ja puolueblokkien toiminnan mahdolliseksi ja ennakoitavaksi. Se on tärkeää meille äänestäjille.

Hallitusblokit eli koalitiot perustuvat puolueiden ennen vaaleja antamiin lupauksiin, joilla ei tosiaankaan ole juridista sitovuutta mutta sitä enemmän käytännön merkitystä. Ne antavat äänestäjille kuluttajansuojan tulevan hallituksen kokoonpanosta. Se on tärkeintä äänestäjän kannalta.

Muuten joudutaan taas kerran Säätytalon "pitkien puukkojen öiden" jälkeen Kataisen-Stubbin katastrofaalisen "sekametelisoppahallituksen" kaltaisiin ratkaisuihin, koalitioihin, joiden puolueiden väliltä puuttuu "ideologinen liima".

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala

Timo hyvä !

Nyt puhumme samasta asiasta ja samoin perustein.

Kun puolustan laillista menoa, niin en suinkaan puolustele poliitikkojen menoa; kaikenlaista kähmintää. Mutta kun haukutaan, niin kannattaa haukkua oikeaa kohdetta, tässä tapauksessa lakia.

Tärkeä sana asiassa on oikeudellinen sitovuus. Pitäisikö sitä muuttaa, onkin sitten oma messunsa.

Mielestäni 2000 perustuslailla enemmistö-hallitukselle ja pääministerille umpioitu päätösvalta omasta luottamuksestaan, jota kukaan ulkopuolinen ei voi horjuttaa, on diktatuuria; ei demokratiaa eikä demokraattista parlamentarismia. Kataisen-Stubbin hallitukset ovat malliesimerkkejä. Perustuslain muuttamista - palauttamista - kannattaakin yhä useampi.

Jännätään nyt ensin vaalit pois !

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Heikki Santala, #10.
Hyvä Heikki,
Esität aivan oikeaa kritiikkiä vuoden 2000 lakimuutoksesta, joka todellakin umpioi hallitukselle päätösvallan omasta luottamuksestaan. Tässä ilmeisesti haluttiin estää Kekkosen kauden menettelyt, jollin presidentti saattoi milloin hyvänsä ja milloin mistäkin syystä hajottaa hallituksen ja määrätä uusiksi ministereiksi vain omia suosikkejaan.

Samoin ei toivottu vuoden 1987 tilanteen toistuvan. Silloinhan ei voinut ennen vaaleja muodostaa hallitusblokkeja, koska presidentti valitsi käytännössä hallituspuolueet ja ministerit. Niinpä tehtiin tuo "kassakaappisopimus", jonka Koivisto sitten murskasi ja määräsi omavaltaisesti Holkerin hallituksen.

Tällaisia tilanteita haluttiin välttää v:n 2000 lailla. Mutta jouduttiin ojasta allikkoon. Mitä oikein pitäisi tehdä?

Nyt pitää käydä ensin vaalit. Sitten nähdään, onko tällä kertaa solmittu "kassakaappisopimuksia" hallituspohjasta. Nyt ei ole sentään presidenttiä kampittamassa hallituksen muodostusta.

Toimituksen poiminnat